Jee

Haen huomenna Lillille uuden satulan! 
Viikonloppuna pitäisi sitten katsastaa, kuinka se istuu...siihen kyllä tarttisin jonkun pätevämmän henkilön avuksi.
Siis olisi Tiina tullut itse sovittamaan, mutta ei olisi ehtinyt tällä viikolla ja halusin sen jo aikaisemmin itselleni, niin siksi joudun itse kokeilemaan sitä. Lopputarkastus tehdään kyllä Tiinan toimesta jonkun ajan kuluttua, kun satula on hiukan muokkautunut. Ellei siinä nyt ihan heti pistä silmään joku sopimattomuus. 
Enpä malttaisi odottaa huomista...
Ihmettelen itseäni, kuinka voin olla innostunut jostain satulasta näin paljon. Aikaisemmin en kiinnittänyt mitään huomiota mikä satula alla oli, kun ne oli kaikki aikas epämukavia. Mutta nyt oman hevosen myötä rupee sekin asia kovasti kiinnostamaan. Hassua.

Harjoittelua

Yritän tässä harjoitella videoiden liittämistä tänne blggeriin. Oli muuten vaikeata, varsinkin saada oikean kokoiseksi yms. Mutta onnistuin vihdoin. Video ei kyllä ole hienoudella pilattu, sekin vain räpsäisy Lillistä räntäsateessa, kun odottelin josko se olis piehtaroinut, mutta eipä sitä kukaan käskien tee. Lilliä lähinnä ärsytti, kun seisoin siinä tuijottamassa, enkä hakenut sen kavereita tarhasta sille seuraksi.

Päivä pidentynyt

Nyt onkin kivaa, kun ei ole niin väliä monen aikaan tallille menee, kun on kuitenkin valosaa. Tänään ehdinkin vasta kuudeksi ratsastamaan. Nyt on mennyt kivasti pitkän aikaa Lillin kanssa, kiiman oikut ovat tasoittuneet ja bootsitkin saa jalkaan melko helposti. No oikei, yksi takabootsi lensi seinään tänään, mutta muuten ihan ok. Ratsastus sujuu mun tyyliin kuten ennenkin (eli ei nyt niin mallikkaasti), vaikka tänään sainkin loppupeleissä Lillin pään hiukan alemmas ravatessa. Ja se laukka ei nyt vielä suju ilman mesomista ollenkaan, joten sitä pitäis treenata paljon, mutta tarvitsisin siihen sellaisen piiskurin kentän laidalle, jotten pääse siitä asiasta niin helposti luistamaan. Itsekuri puuttuu sen suhteen.
Uusi satulakin on kuulemma jo matkalla suomeen, saas nähdä saisko sen jo täksi viikoksi. Onpa jännää nähdä miten se sopii Lillille vai pitääkö sitä vielä muokata jotenkin. 

Kiima

Tässä on nyt pari päivää mennyt niin, ettei mikään ole onnistunut ja mistään ei ole tullut oikein mitään. Laitan sen nyt kuitenkin Lillin kiiman syyksi. Tallille on tullut ori ja meidän neiti ei tiedä miten päin olisi ja kuinka häntäänsä nostaisi, että ori huomaisi. Lauantaina ei voitu olla ollenkaan pikkukentällä, kun ori on siinä vieressä tarhassa. Sofian piti ratsastaa, mutta enpä uskaltanut antaa selkään mennä, kun Lilli oli NIIN tohkeissaan orista. Eikä oikein rauhoittunut vaikka siirryttiin isolle kentälle. Samoin oli sunnuntaina. Ja jalkojen nosto bootseja laittaessa oli ihan mahdotonta Lillin mielestä. Jaahas, kuinkahan usein niitä kiimoja oikein olikaan...meneekö tässä joka kolmas viikko hösötykseen.

Maastossa

Jee, Lilli on nyt aloittanut maastoilun. Kiitos siitä Annukalle, joka rohkeasti lähti Lillin kanssa tutkimaan Jungfrustenin tietä. Mukana oli Marit ja Eikka. Oli Lilli hienosti mennyt, vaikkakin hiukan oli ollut vaikeuksia pysyä Eikan tahdissa. Eikan tölttäillessä oli Lillin pitänyt siirtyä laukkaan, että perässä pysyisi. Mutta hyvä niinkin. Tekee kyllä niin hyvää Lillin kunnolle päästä vaudikkaaseen menoon välillä.


Torstaina olikin taas Kira ratsastamassa. Hyvin sekin periaatteessa sujui, en tiedä mikä lopussa laittoi Lillin mesomaan, ehkä se, että kenttä oli laukatessa liukas. Ennen tuntia sain hyvin puettua Lillille bootsit. Ei juurikaan huiskinut jaloilla. On näköjään niin päivästä kiinni, kuinka menee.Tänään on Lillillä vapaapäivä, saa kaikessa rauhassa pureskella viime päivien menoa. Huomenna taas Sofian ja minun vuoro.

Aika vierähtää

Kylläpäs aika vierähtää sellaista vauhtia että! Nyt on taas viikko kulunut viime päivityksestä. Eikä siihen vähiten ole syypäänä Lilli...eipä ole Lillin jälkeen tarvinnut miettiä mihin aikansa kuluttaisi. Onneksi ajan kulutus on VÄLILLÄ sentään ihan kivaakin. Mutta on myönnettävä, että toisinaan tuntuu pakkopullalta, varsinkin jos on tuhat muutakin tekemistä samana päivänä ja kaiken kruunaa päänsärky. Eilenkin oli varsinainen minuuttiaikataulu: Ensin Sofian hammaslääkäri 14:00, sieltä vaatteiden vaihdon kautta Lilliä laittamaan Kiran ratsastukseen 15:00 (siis tunti alkoi 3 ja ennen sitä piti Lilli pukea, jolloin muutaman kerran kirosin samperin bootsit ja Lillin potkimiset niitä puettaessa) ja sitten suoraan kampaajalle 16:30 (tosin sinnekin vaatteiden vaihdon kautta), sieltä kotiin 18.15 ja eikun ruokaa lapsille laittamaan. Olisin mielelläni tuosta jättänyt pari menoa väliin.


On jäänyt myös kertomatta, että nyt on Lilli saanut takasiinkin uudet hiukan isommat kengät. Viime tippaan saikin, koska nyt ei juuri ilman niitä mentäisi, sen verran on liukasta. Etusien pukeminen sujuu jo rutiinilla, mutta takajalkojen kanssa on aina pientä taistelua. Mun voimat ei vain riitä pitämään sen jalkaa kiinni, kun se yrittää huiskia sillä sinne sun tänne. Lopuksi hermostun ja mottasen sitä bootsilla peffaan (niin eihän sitä väkivaltaa saisi käyttää, mutta...) ja ihme ja kumma se yleensä auttaa, sen jälkeen nostaa ihan kiltisti jalan ja antaa laittaa kengän jalkaan. Peli ei ole vielä siinä vaiheessa voitettu, vielä on Lillillä mahdollisuus tehdä tasoitus ja huiskasta kenkä pitkin seinää, kun en ole vielä saanut sitä kiinnitettyä kunnolla. Tässä vaiheessa mulla on jo täysi hiki päällä ja pinna kireällä. Mutta aina se on loppujen lopuksi onnistunut. Mutta sanotaan nyt, että AIKAA menee bootsien pukemiseen vähän liikaa.


Tässä blogin päivittämisen välissä myös Annukka on jo alkanut ratsastamaan Lillillä. Annukka otti ensimmäisen tunnin Väyrysen Marilta viime viikolla ja kivasti oli mennyt. Koska Lauran tuntien pitäminen on viime aikoina ollut vähän niin ja näin sairasloman vuoksi, ollaan sovittu nyt Marin kanssa, että hän ryhtyy opettamaan meitä kaikkia, minua, Annukkaa, Sofiaa ja Lilliä. Marikin oli kovasti tykännyt Lillistä, vaan kukapa ei olisi :) Oli kuulemma niin lempeät silmät...hmmm siitä voi olla montaa mieltä, minusta ne silmät on välillä aika velmut ; )

Ärsytti

Lauantaina Wille joutui vahingossa tallille, kun oli menossa yökylään samalla matkalla, mutta eivät olleetkaan kotona. En suostunut viemään takas kotiin vaan otin tallille mukaan. No samalla tietty kun oli kerta jo tallilla toimettomana, laitoin Willen Lillin selkään ilman satulaa lämmittelemään. Sehän oli Willestä jopa ihan kivaa, joten tiedä vaikka innostuisi useamminkin mukaan tallille. Sofia ratsasti kanssa ilman satulaa, jotta saisi tasapainoansa paremmaksi selässä. Tarpeeksi vaan ravia, niin siitä se tasapaino kasvaa. Onneksi on niin kevyt että tuskin on edes haitaksi Lillin selälle. Itse menin kyllä satulan kanssa, sen verran on tuo tasapaino huono :), mutta ehkä jonain päivänä minäkin.

Eilen, sunnuntaina Lilliä selvästi ärsytti lähteä tarhasta, jossa se oli löytänyt Dockanin kanssa ihana aurinkoisen ja tuulettoman nurkan aamupäivän torkkuihin. Yleensähän se nykyisin on tullut huutelemalla jo tarhan portille, mutta nyt sai mennä hakemaan ja oikein patistaa liikkeelle. No kuka nyt ei sen jälkeen olis huonolla tuulella. Lilliä harmitti kaikki harjaamiset ja kavion katselut yms. Ja silloin kun Lilliä harmittaa, niin se myös näyttää sen mm näykkimällä. Eikä meinannut uskoa millään, piti oikein suutahtaa (mä kun en oikein osaa suuttua kunnolla). Kentälläkään ei meinannut millään seistä paikallaan satulaan noustessa, vyön kiristyksestä puhumattakaan. Ja viimein kun pääsin satulaan niin niskan nakkelu jatkui ravatessa. En tiedä mikä loppujen lopuksi oli väärin, mutta selvästi oli huonolla tuulella. Ihan toisenlainen kuin eilen.


Pahimmat oikut ratsastin ensin kentällä ja sitten oli Sofian vuoro nousta selkään ja lähteä maastolenkille (talutuksessa tosin) kahden issikan perässä. Aluksi oli siinäkin Lillillä hiukan turhan paljon virtaa, mutta tasaantui kuitenkin, kun huomasi että nyt vain kävellään ja mennään rauhassa. Hienosti meni kuitenkin ja Sofia oli tyytyväinen. Minä nyt puuskutin ja hikoilin lumessa tarpomisesta , mutta tyytyväinen kuitenkin.