Jep jep jep

Uudella tarmolla päätin tänään Lillin luona noudattaa "pomottelunesto-oppeja". En laittanut sitä kiinni karsinassa, vaan vaadin sitä seisomaan paikallaan harjatessa ja kavioiden nostelussa. Varauduin jo etukäteen siihen, etten väistä sitä, kun se meinaa astua mun päälle etukaviota nostaessa, vaan väistätän sitä itse jos tarvis. Tämä sujui hyvin, hiukan oli ihmeissään, etä mites tässä näin kävi, mutta loppujen lopuksi kavion nostaminen onnistui hyvin. Muutaman kerran jouduin pyörittämään sitä ympäri karsinaa...mutta seisoi lopulta aika kiltisti, ollakseen Lilli.

Lopuksi taskussa olevat porkkanat annoin sille palkkioksi ruoka-astiaan, eikä se saanut tulla siihen, ennen kuin annoin luvan. Sitäkin se hiukan ihmetteli ja pyristeli vastaan, mutta pysyi lopuksi kiltisti kauempana.

Ehkä tämä tästä...ainakin välillä...tulee paremmaksi : )

Aasi

Lilli teki tänään AASIT monta kertaa. Aasit tehdään niin, ettei hievahdetakkaan mihinkään suuntaan, vaikka minä kuinka hyppysin ja pomppisin siinä vieressä, takana tai edessä. No hiukan ehkä liioittelen, mutta periaatteessa noin se menee. Tai toinen ongelma oli tänään myös, miten olla PAIKALLAAN, kun yritän kiristää satulavyötä. Silloin kyllä lähtee peppu vilkkaasti pakoon, toisin kun silloin jos yritän pyytää sitä. Suoraan sanoen kusetusta koko homma, toivottavasti Lillillä on edes hauskaa mua pompotellessa.

Ratsutus meni kuitenkin ihan ok, vaikka vasen laukka onkin nihkeämmässä. Mutta jos on sitkeä pyytämään ja ajoitus oikea niin onnistuu. Nyt onkin sitten lomaa viikon verran ratsastuksesta ja sinä aikana pitäisi saada tuo maasta käsin yhteiselo toimimaan.

Pakko myöntää, että viimeksi tänään tulin miettineeksi, miksi hankin koko hevosen. Onneksi Lilli on loppujen lopuksi kuitenkin niin kiva ja söde, ja onhan siinä haastetta, ettei ihan tylsäksi käy.

Pomottelua

Mikähän ryhtiliike mun on tehtävä, että saisin hevosen, koiran ja lapset uskomaan, kuka on pomo meidän perheessä. Ei ole niin helppoa, varsinkin kun on kohta itse pienempi kuin lapset, hepalla suuri itsetunto ja koira luottaa siihen, että mami antaa anteeksi kun hetken näyttää surkealta ja katuvaiselta.

Lillin kanssa vaatii ainakin vielä paljon maastakäsittely-harjoituksia, se kun ei tunnu hevillä uskovan. En tiennytkään aikaisemmin, mitkä kaikki elkeet tarkoittavat pomottelua, mutta jotenkin olen tässä tullut sen oppimaan. Pieniltä vaikuttavia asioita, mutta kun tarkemmin ajattelee niin selkeitähän ne on. Ja kun ei hevosista mittään tiedä, niin se on saanut tähän asti vapaasti niitä käyttää, eli olla pomo. Huh, hommaa riittää...

Tää hevosmaailma on muutenkin erilainen mihin on tottunut. Sovittujen juttujen peruutukset ja siirtymiset on näköjään normaalia. Aika harvakseltaan on asiat tehty ajallaan ja ekalla kerralla. Nytkin peruuntui Lillin bootsisovitus ja siirtyi tammikuulle. No sillä nyt ei sinänsä väliä, kun kelit on niin hyvät.Olisi vain tänään ollut hyvä tilaisuus, kun olin lomalla. Ratsutus oli 1/2 tuntia myöhässä (pari kertaa tässä välissä peruuntunut kokonaan). Jos asiaa ajattelee positiivisesti, niin ainakin se kasvattaa pinnaa ja kärsivällisyyttä pidemmän päälle.

Ratsutus onneksi sujui hyvin ja Lilli oli unohtanut hernenenänsä. Ehkä sillä edellisellä kerralla oli tosiaan jotain vikaa masussa eikä meno tuntunut kivalta. No ratsutus toistaiseksi jatkuu entiseen malliin. Keskiviikkona seuraavan kerran ja sitten on reilun viikon loma, jona aikana pitäisi sitä maastakäsittelyä saada hanskaan.

Jaa-a

Onkin aikaa vierähtänyt viime päivityksestä, joulustressin ansiosta varmaankin. No nyt on joulut ohi ja arki taas alkaa. 

Tänään oli kerrankin aikaa mennä päivällä rauhassa tallille. Tehtiinkin Lillin kanssa tunnin kävely pitkin poikin lähitienoota, tosin teitä kyllä visusti kartettiin, kun ei haluttu törmätä aura-autoon (ei ollut vielä käynyt sielläpäin). Pienempi lumenheittäjä tavattiinkin kentällä ollessa ja se sai Lillin hiukan hypähtämään, kun lunta suihkusi ympäriinsä. Käytiin myös kahlaamassa (lähinnä minä kahlasin ja hikoilin) metsässä vaihtelun vuoksi ja hyvin se Lilli siellä pärjäsi, malttoi jopa suht hyvin talsia minun hidasta vauhtiakin.

Pomotella se silti muistaa aina talliin sisälle mentäessä, nytkin oli taas homma saada se sisään...mutta tuli taas lopulta (tosin Maritilla osuutensa asiaan). Millähän sen saisi uskomaan vähemmällä, että mentävä on kun sanotaan?

 Saa nyt nähdä mitä tulee tuosta ratsutuksesta taas. Viime kerrasta onkin pitkä aika ja sekään ei mennyt ihan putkeen. Jotenkin on sellainen olo, että Lilli veti herneet nenään viimeksi ja seuraava kerta saattaa olla ongelma. Katsotaan kuinka käy huomenna, jos nyt ratsutusta onkaan. En tiedä, pitääköhän taas vaihtaa ratsuttajaa, en ole enää ihan tyytyväinen. No katsotaan tämä viikko ja  mietitään sitten.

Huomenna Lillille kokeillaan bootseja. Hmmm...mitenhän se niihin suhtautuu...vetääkö slaagit vai onko kuin ei mitään? Mielenkiinnolla odotan. Ainakin on varmaa, että minä en niitä ihan hevin saa jalkaan, sen verran neiti pomottelee, ettei varmaan nosta tassua, kun tietää mitä siitä seuraa.

Tää blogi on hiukan tylsä, kun en ole saanut laitettua yhtään uusia kuvia, mutta on ilmat olleet niin kylmät, ettei sormet jäässä ole tehnyt mieli tehdä mitään ylimääräistä ilman hanskoja, joten kamera on visusti ollut taskussa. Mutta kunhan ilmat hiukan lämpenisi, niin niitäkin saisi otettua.

Söpöliini

Eilen Lilli oli taas niin söde. Olin piiitkästä (4 päivän pakkopaussi, kun on ollut niin kiire) aikaa Lilliä liikuttamassa ja viime tinkaan tulinkin..oli neidillä päässyt vatsa kovaksi ja on ollut vähäiset kikkarat kovin kuivia. Onko syynä vähäinen juominen, kun on kylmää vettä tarjolla, vai mistä johtunee, tietääkö viisaammat? Miten saisi hepan juomaan enemmän vaikkakin kylmää vettä?

Annukka tuli myös tallille ja opetti taas minua juoksuttamisessa. Lilli menee aina niin nätisti Annukan kanssa, nyt jopa ihan omaehtoisesti venyttäen eteen alas. Askel on muutenkin petraantunut alun kankeudesta, liekö johtuu hyvästä ratsutuksesta. Lillin meno näytti niin hienolta...on se niiin suloinen! 

Mutta töitä riittää vielä minun ja Lillin keskinäisessä kuuntelemisessa...on homma vähän niinkuin minun ja Xanan (koira) kanssa, kuuntelee kun huvittaa :( Onneksi kuitenkin kumpainenkin on niin kilttejä, että toistaiseksi olen pärjännyt.

Pelastaja : )

Tuli sellainen pelastaja fiilis, kun ehkä ainakin henkisesti rankan treenin jälkeen vapautin Lillin vaativan ratsuttajan käsistä. No ainakin se näytti siltä kun tulin sen viereen. Olis tietysti kiva, jos Lillille tulisi olo, että kun "mamma" tulee niin sitten on taas helpompaa...hetken, kunnes taas pitää punkea talliin sisälle =)
Lilli osasi hienosti nostaa pyydetyn laukan ja myös pitää sen. Ja välillä se ei millään viitsisi keskittyä, olis paljon kivempaa katella maailmaa ympärillä. Mutta on se silti niin söde ja joskus välillä niiin ärsyttävä, kun sille päälle sattuu.

Lunta ja mörköjä

Lillin eka kerta ratsutusta pimeällä ja kovassa lumisateessa. Onneksi kentällä on kuitenkin hyvät valot. Mutta ympäristö on pilkko pimeää Paippisten metsien keskellä. Mörköjä siis oli, mutta kun piti ahkerasti tehdä töitä niin ei ollut paljon aikaa niitä murehtia. Välillä tosin tuli pupu pöksyihin ja pysähdys oli melkein kuin sliding stop...kyllä Lilli taitaa ne hommat osata :) Varsinaisesti vuorossa oli kuitenkin laukassa tasapainon saaminen, joka ilmeisesti vasempaan on Lillillä hakusessa, mutta parani taas loppua kohden.
Rankan (Lillin näkökulmasta) treenin jälkeen oli taas lauhkea kuin lammas karsinassaan. Niin ja ennen tuntia sain Lillin menemään talliin sisälle jopa parilla yrittämisellä, ehkä korpun vilauttaminen kädessä nopeutti asiaa. Hiljaa hyvä tulee...

Valoa näkyvissä

No huh, tänään onneksi meni taas hiukan mukavammin Lillin kanssa touhuilu. Olin jo nähnytkin edellisestä kerrasta painajaisunta, jossa Lilli ajoi minua takaa ja luikahdin aidan ali turvaan...Lillistä oli näköjään tullut mulle unessa mörkö. No mutta onneksi SE oli VAIN unta.

Lillin uusi ratsuttaja/kouluttaja, Laura, meni tänään ekaa kertaa, ja TYKKÄSI kovasti! Sanoi, että on tosi mukava, vaikka välillä totteli painoapuja milloin huvitti, mutta oppi kuitenkin nopeasti kuuntelemaan ja tottelemaan. Lillin tavoite oli tänään mennä kulmat samassa tahdissa kuin suoratkin, mikä oli Lillin mielestä hiukan vaikeaa, mutta pikkuhiljaa aina paremmin onnistui. Seuraava kerta onkin taas tiistaina. Tekee kyllä hyvää saada neiti tekemään töitä.

Ja huomasi, että oli työn jälkeen malttiakin enemmän seistä paikallaan kamppeiden pois oton aikana, mikä yleensä on NIIN vaikeata. Ehkä tästä taas hyvää tulee. Laitan pienen onnettoman videopätkän tähän Lillistä liikkeellä (jos onnistun). Ai niin, Lilli sai myös kehuja ohikulkevilta ihmisiltäkin, kun oli hiin hienon näköinen. Arvasivat jopa oikein, että oli puoliksi arabi :) Jotkut näköjään tietää hevosista jotain....en mä olis vaan tiennyt..

Väärään aikaan väärässä paikassa

Oi voi, tänään taidettiin Lillin mielestä olla liian myöhään liian pimeässä...tai sitten se oli muuten vain riehakkaalla tuulella.  
Oltiin Sofian kanssa seitsemän maissa tallilla ja ajattelin vain kävelyttää Lilliä pienellä kentällä. Onneksi otin kuitenkin liinan ja raipan mukaan varuiksi. Lilli oli niin riehakas, että oli pakko päästää se juoksemaan ja sehän oli ihan mahdoton, hyvä kun pysyi liinassa. Onneksi se kuitenkin rauhoittui ajallaan ja loppujen lopuksi ihmeen säyseäksi olosuhteisiin nähden.  Ehkä mä en ollut vielä tarpeeksi luotettava sille siihen aikaan illasta, kun oli ihan pimeää (paitsi olihan tietty kentällä valot) tai sitten mun taidot ei vain riitä vielä sen käsittelyyn.
Hohhoijaa.......... taas tänään tuntui siltä, että onkohan tullut haukanneeksi liian suuren palan : (

Kengityspäivä

Lillin piti tänään saada talvikengät. Olin jo viikkoja etukäteen hermoillut, kuinka se mahtaa asiaan suhtautua ja varautunut mielessäni mahdolliseen rauhoittamiseen yms. Pakkanen kuitenkin rupesi juuri tänään paukkumaan oikein kunnolla eikä kengittäjän hokkipora suostunut toimimaan. Päätettiin siis katsoa vain kavioiden kunto ja vuolla tarpeen mukaan. No, ensin piti saada Lilli menemään sisään talliin. On sen kanssa ollut ennenkin vaikeuksia, mutta nyt se teki totaaliset aasit...ei auttanut herkut eikä lännenhevos-taidot...päätä pidemmälle ei suostunut tulemaan.Lopulta otettiin pakkasfiltti oven sivusta pois ja muutama kunnon läppäsy pepulle, niin saatiin sentään astumaan sisään kammottavaan luolaan. Sen jälkeen oli tyttö kiltisti kuin mikä. Nosti jalatkin ilman pyytämistä (mitä ei ikinä ole minulle tehnyt) ja seisoi suhteellisen rauhallisesti muutaman vuolasun verran. Eikä ollut moksiskaan muutamasta harjoituskoputtelusta. Ehkäpä siis tulevat kengitykset sujuvat jotenkuten ilman sen kummempaa tohinaa.
Lopputuloksena kengittäjän kanssa käydyistä keskusteluista oli, että pidän Lillin ilman kenkiä niin pitkään kuin mahdollista, koska on niin hyväkuntoiset kaviot. Jos talvikelit sallivat niin koko talven ja aina laidunkauden loppuun ensi syksyyn.