Lauantaina Wille joutui vahingossa tallille, kun oli menossa yökylään samalla matkalla, mutta eivät olleetkaan kotona. En suostunut viemään takas kotiin vaan otin tallille mukaan. No samalla tietty kun oli kerta jo tallilla toimettomana, laitoin Willen Lillin selkään ilman satulaa lämmittelemään. Sehän oli Willestä jopa ihan kivaa, joten tiedä vaikka innostuisi useamminkin mukaan tallille. Sofia ratsasti kanssa ilman satulaa, jotta saisi tasapainoansa paremmaksi selässä. Tarpeeksi vaan ravia, niin siitä se tasapaino kasvaa. Onneksi on niin kevyt että tuskin on edes haitaksi Lillin selälle. Itse menin kyllä satulan kanssa, sen verran on tuo tasapaino huono :), mutta ehkä jonain päivänä minäkin.
Eilen, sunnuntaina Lilliä selvästi ärsytti lähteä tarhasta, jossa se oli löytänyt Dockanin kanssa ihana aurinkoisen ja tuulettoman nurkan aamupäivän torkkuihin. Yleensähän se nykyisin on tullut huutelemalla jo tarhan portille, mutta nyt sai mennä hakemaan ja oikein patistaa liikkeelle. No kuka nyt ei sen jälkeen olis huonolla tuulella. Lilliä harmitti kaikki harjaamiset ja kavion katselut yms. Ja silloin kun Lilliä harmittaa, niin se myös näyttää sen mm näykkimällä. Eikä meinannut uskoa millään, piti oikein suutahtaa (mä kun en oikein osaa suuttua kunnolla). Kentälläkään ei meinannut millään seistä paikallaan satulaan noustessa, vyön kiristyksestä puhumattakaan. Ja viimein kun pääsin satulaan niin niskan nakkelu jatkui ravatessa. En tiedä mikä loppujen lopuksi oli väärin, mutta selvästi oli huonolla tuulella. Ihan toisenlainen kuin eilen.
Pahimmat oikut ratsastin ensin kentällä ja sitten oli Sofian vuoro nousta selkään ja lähteä maastolenkille (talutuksessa tosin) kahden issikan perässä. Aluksi oli siinäkin Lillillä hiukan turhan paljon virtaa, mutta tasaantui kuitenkin, kun huomasi että nyt vain kävellään ja mennään rauhassa. Hienosti meni kuitenkin ja Sofia oli tyytyväinen. Minä nyt puuskutin ja hikoilin lumessa tarpomisesta , mutta tyytyväinen kuitenkin.
