Uuden vuoden aattona Annukka oli neuvomassa juoksutuksessa, kun Lilli on taas ollut niin levoton. Hyvä niin, oli neidillä taas niin paljon virtaa, että kesti kauan kunnes malttoi laukaltaan keskittyä ja kuunnella. Tuli siinä alussa muutamat unnon pukitkin. No sitten saikin juosta, kun kerran oli aloittanut. Hyvin meni loppujen lopuksi ja juoksutuksen jälkeen tehtiin metsälenkki, jossa sai taas kahlata itse kukin hangessa. Ja hanki senkuin syvenee...

Vuoden ekana päivänä Lilli päätti taas laittaa ranttaliksi eikä suostunut taas mihinkään. Onneksi sain apua tallilta ja naruriimun kanssa saatiin se pikku hiljaa suostumaan mm talliin. Olin ajatellut tehdä metsälenkin, mutta se jäi nyt tekemättä aikaavievän suostuttelun vuoksi. Huh, olipa tylsä vuoden aloitus.

Eilisen epäonnisen session jälkeen oli tänään mentävä tallille ja yritettävä saada vuosi paremmin alkamaan Lillin kanssa. Onneksi Annukka tuli auttamaan. Kuinka voi päivät olla niiiin erilaisia mielialojen kanssa. Tänään Lilli oli kuin eri hevonen. Juoksutuksessa meni kuin unelma, jopa minun juoksuttamana ja talliinkin suostui tulemaan vain pienellä painostuksella. En ymmärrä. Mutta onneksi on näitä hyviäkin päiviä., auttaa uskomaan, että tästä vielä jotain tulisi.

Lilli ja Dockan saivat tänään myös uuden tarhakaverin, Castellon. Castello on 7 vuotias vuonohevonen, ruuna. Nyt on jännä nähdä jääkö Lilli "erirotuisena" komanneksi pyöräksi kahden vuoniksen seurassa. Alku kuitenkin meni hyvin, ottivat tilanteen rauhallisesti. Kummallakin tammalla oli kiima, ja Lilli varsinkin kovin tunki häntäpäätä nuuskittavaksi. Onneksi Castello ei tiennyt mitä asialle pitäisi tehdä. Olin myös havaitsevani lievää mustasukkaisuutta tammojen kesken, mutta toistaiseksi Castello oli herrasmies ja yritti olla kummankin kaveri. Katsotaan miten homma etenee, toivottavasti viihtyvät kuitenkin yhdessä kaikki.