Niin siis saappaat nyt vain etusissa, kun toisessa takajalassa oli haava, enkä viitsinyt sitä turhaa ärsyttää bootsilla.

No jaa

Etsin tänään ympäri ämpäri Lillille riimua ja sen rikkomaa harjaämpäriä. No jonkunlaisen riimun löysin, mutta en ämpäriä. Täytyy jatkaa etsiskelyä.

Ratsastus meni ok, vaikka aluksi olikin hiukan hermona eikä malttanut mennä rauhallisesti ollenkaan. Oli taas tänään vauhti-vaihde päällä. Mutta siitä se sitten loppua kohden rauhoittui.

Ennen ratsastusta Sofia talutteli Lilliä ja hienosti meni. Meni niin kiltisti ja rauhallisesti. Video löytyy FB:stä.

Lukkotuholainen

Voi hyvät hyssykät meidän pientä lukkotuholaista. Nyt on mennyt jo 2 riimunarun lukkoa ja yksi riimun lukko rikki. Ja taas täytyy suunnistaa kauppaan. Eipä tarvii miettiä mihin sitä rahansa laittaisi. Kaiken lisäksi Lilli potkasi tallissa seinällä  olleen harjaämpärin rikki, kun viereisessä karsinassa oleva Esko tuli turvan kanssa liian lähelle Lillin peppua. Ei saa pojat neitiä lähestyä, tulee kyllä kenkää. Ja onpa nuo hepat nopeita, en ehtinyt ollenkaan tajuta mitä tapahtui ennenkuin pamahti. Onneksi ei ollut kukaan välissä.

Maanantaina ja tiistaina Kira ratsasti Lillillä ja hyvin meni. Tiistaina laukannostot meni jopa hyvin, johtui varmaan siitä, että Lilli ei stressannut niin paljon. Keskiviikkona Annnukka kävi Lillin kanssa kävelemässä siellä sun täällä. 

Torstaina oli vapaa päivä, kun olin palauttamassa satulaa ja etsimässä uutta tilalle. Jotensakin oli huono palvelu Hipposportissa, olen tosi pettynyt siihen kauppaan. Ei niillä ollut ollenkaan mielenkiintoa etsiä mulle satulaa...joten saa nähdä miten käy. Yritän saada joustavaa satulaa (Flexible Master) kokeiluun, jotenkin kiinnostaisi se vaihtoehto, josko se olis parempi hepan selälle. En tiedä mitä mieltä viisaammat ovat, mutta voisihan sitä ainakin kokeilla.


Tänään kävin juoksuttamassa Lilliä. Lilli oli harvinaisen säyseä ja käveli jopa suoraan talliin mennen tullen ilman mitään miettimisiä. Johtui varmaan siitä, että muut hepat oli sisällä. Juoksutus meni hyvin, eikä saanut pimeässä mitään sätkyjä, muutenkin oli ihan mallikkaasti. No tosin kavioiden katselussa yritti taas venkoilla.

Yes!

Nyt on jo kolme ja puoli päivää peräkkäin mennyt ns onnistuneesti Lillin kanssa. Ja selkeesti huomaa, että jos ei anna sen tökkiä turvallaan yms alussa niin sitten sujuu paremmin. Mutta aina se jaksaa yrittää vielä.

Torstaina oli satula-auto käymässä ja sain satulan onneksi avokaupalla viikoksi kokeiluun. Ennenkuin Laura (ratsuttaja) oli edes mennyt selkään, sanoi, että satula on liian leveä ja tulee valumaan sään päälle. Ja niinhän siinä kävikin. On se kovin kummallista, ettei satulanmyyjä sellaista huomaa...alkaa ärsyttää kun kehenkään ei voi enää luottaa. No ei auta kuin satula vaihtoon ja uutta tilalle.

Lauantaina Lillillä ratsasti uusi ratsuttaja, joka tulee olemaan Lauran äitiyslomasijainen. Hyvin meni ja tykkäsi Lillistä! Se on hyvä asia. Lilli saa kohta vaihteluksi mennä pieniä esteitä, niin ei tule ratsastus ihan tylsäksi. Toivottavasti tykkää hypätä.

Tänään kokeilin Lillille uusia talvisaappaita etusiin. Antoi jopa laittaa ne ihan hyvin, mistä olin todella hämmmästynyt. Sopivat olivat ja Lilli käveli ihan hyvin niillä. Aivan alussa ihmetteli hiukan. Käveltiin tietä pitkin ja metsässä, tuli siten kokeiltua hangessakin. Jalassa pysyivät eikä tiellä liukastellut. Kentällä ravattiin ja siinäkin kaikki ok. Totutellaan nyt ensin etusiin ja sitten kun ne ok niin laitetaan tossut takasiinkin.

Ylä- ja alamäkeä mennään

Käytiin Annukan kanssa katsomassa Risto Vuoripalon "maastakäsittely-kurssia" Mäntsälässä. Noh, kyllähän sieltä kaikenlaista asiaa tuli esille, mutta on tietty eri asia miten sen sitten itse osaa soveltaa. Se teoria ja käytännnön tilanne ei aina kohtaa ihan samanlaisena. Mutta sinänsä ihan mielenkiintoinen.

Eilen oli Marja katsomassa Lilliä, että miten mahdoton se oikein onkaan. Tulos oli, että Lilli ei ole mahdoton ollenkaan, vaan itse asiassa minä :) Tosin Lilli oli taas vieraskoree ja oikein mallikelpoinen. Sitä ryhtiliikettä siis kaivataan meikäläiseen, jotta osaisin antaa oikean kuvan siitä, mitä Lilliltä haluan. No senhän olenkin jo myöntänyt, ettei se onnistu. Marja yrittää nyt sitten jatkossa opettaa näitä kehonkielen taitoja minulle. 

Tänään sain kuin sainkin Lillin talliin ihan itse...vaikka hiukan viiveellä, mutta tuli kuitenkin :) Alkukävelyt meni ihan ok, mutta sitten muut hevoset ja tuulen puuskat saivat Lillin ajatukset muualle ja se oli sitä mieltä, ettei matkanteko minun kanssa ole enää turvallista ja rupesi hyppelemään sinne sun tänne, enkä saanut sitä enää vakuuttuneeksi, ettei ole hätää. Nää on juuri sellaisia tilanteita, etten oikein tiedä mitä tekisin. Yrittääkö jatkaa hyppien pomppien vai kääntyäkö takaisin. Nyt sitten hetken päästä käännyttiin takaisin ja talliin. Tallissa sentään kaikki hyvin. Mutta ei niin onnistunut päivä taaskaan.

Uuden vuoden aattona Annukka oli neuvomassa juoksutuksessa, kun Lilli on taas ollut niin levoton. Hyvä niin, oli neidillä taas niin paljon virtaa, että kesti kauan kunnes malttoi laukaltaan keskittyä ja kuunnella. Tuli siinä alussa muutamat unnon pukitkin. No sitten saikin juosta, kun kerran oli aloittanut. Hyvin meni loppujen lopuksi ja juoksutuksen jälkeen tehtiin metsälenkki, jossa sai taas kahlata itse kukin hangessa. Ja hanki senkuin syvenee...

Vuoden ekana päivänä Lilli päätti taas laittaa ranttaliksi eikä suostunut taas mihinkään. Onneksi sain apua tallilta ja naruriimun kanssa saatiin se pikku hiljaa suostumaan mm talliin. Olin ajatellut tehdä metsälenkin, mutta se jäi nyt tekemättä aikaavievän suostuttelun vuoksi. Huh, olipa tylsä vuoden aloitus.

Eilisen epäonnisen session jälkeen oli tänään mentävä tallille ja yritettävä saada vuosi paremmin alkamaan Lillin kanssa. Onneksi Annukka tuli auttamaan. Kuinka voi päivät olla niiiin erilaisia mielialojen kanssa. Tänään Lilli oli kuin eri hevonen. Juoksutuksessa meni kuin unelma, jopa minun juoksuttamana ja talliinkin suostui tulemaan vain pienellä painostuksella. En ymmärrä. Mutta onneksi on näitä hyviäkin päiviä., auttaa uskomaan, että tästä vielä jotain tulisi.

Lilli ja Dockan saivat tänään myös uuden tarhakaverin, Castellon. Castello on 7 vuotias vuonohevonen, ruuna. Nyt on jännä nähdä jääkö Lilli "erirotuisena" komanneksi pyöräksi kahden vuoniksen seurassa. Alku kuitenkin meni hyvin, ottivat tilanteen rauhallisesti. Kummallakin tammalla oli kiima, ja Lilli varsinkin kovin tunki häntäpäätä nuuskittavaksi. Onneksi Castello ei tiennyt mitä asialle pitäisi tehdä. Olin myös havaitsevani lievää mustasukkaisuutta tammojen kesken, mutta toistaiseksi Castello oli herrasmies ja yritti olla kummankin kaveri. Katsotaan miten homma etenee, toivottavasti viihtyvät kuitenkin yhdessä kaikki.